Aikaisemmin jo julkaistu teksti, palautan sen tänne näkyville.
Koulukiusaamista ja kiusaamista iltapäiväkerhoissa tapahtuu eri muodoissa eri kaupungeissa ja sen uhriksi joutuvat erilaiset lapset ja jopa heidän perheensä. Erilaisella tarkoitan, ettei kiusattu lapsi ole tietynlainen. Tämän kirjoituksen tarkoitus on avata ajatuksia eri näkökulmista ja kertoa tapahtumista ja siitä miten niitä nykyisin hoidetaan.
Vai hoidetaanko ollenkaan.
Lapsi voi joutua koulukiusaamisen uhriksi pikkuhiljaa. Hänet havaitaan sopivana uhrina tai sitten kiusaajan silmissä kiusattu voi olla erilainen. Kiusattu lapsi voi herättää erilaisia ajatuksia ja tunteita. Tai joskus kiusaajan sosiaaliset taidot ovat puutteelliset. Hän ei osaa tehdä ystäviä.
Kiusaaminen voi alkaa tönimisellä ja toisen ärsyttämisellä, pienellä haukkumisella ja nimittelyllä.
Kiusattu voi olla pienempikokoinen, hiljaisempi, kuin muut, tai pukeutua eri tavalla. Hän ei osaa puolustautua. Joskus kiusattu tönäisee takaisin, jolloin opettajat kokevat kiusaamisen lasten yhteisenä nahisteluna ja tällaisena se myöskin nollataan. ”Pojat ovat poikia”
Opettajien/ henkilökunnan nollaamisen lapset kokevat hyväksyntänä. ”Pojat ovat poikia” .
Kiusaaminen jatkuu ja pahenee. Lapset alkavat ottaa toisiaan todella päähän.
Tilanne tulehtuu.
Seuraavaksi aletaan lyödä tai vahingoittaa toisen omaisuutta.
Oli tapaus, jossa kaksi lasta nahistelivat koulussa ja iltapäiväkerhossa. Nahistelua oli jatkunut jonkin aikaa. Alkoi tapahtua haukkumista ja lyömistä. Henkilökunnan puolelta asia nollattiin.
Nyt eräs lapsi oli ulkona leikkimässä, kun huomasi reppunsa kadonneen.
Reppua etsittiin henkilökuntaan kuuluvan ihmisen kanssa kunnes tuli tieto, että reppu on märkänä vessanpöntössä.
Lapsen kanssa koitettiin kuivata kirjat. Kotiin lähetettiin viesti, että reppu oli kadonnut ja sitten löytynyt vessasta. Kirjoja siis kuivattiin ja laitettiin kotiin.
Viestin saatuaan vanhempi soittaa iltapäiväkerhoon, rehtorille ja kirjoittaa opettajalle Wilmaan.
Vanhempi kertoo, etteivät kirjat enää kelpaa, mutta kirjat kuivannut aikuinen henkilö kertoo silmät kirkkaina lapselle, että kirjoja voi käyttää, koska vessanpönttö oli pesty.
Kuinka moni lukisi kirjoja ja lehtiä sen jälkeen, kun ne ovat käyneet yleisessä vessanpöntössä?
Lapsella joka repun omistaa on paha mieli. Hän on väsynyt nahisteluun. Toinen lapsi lyö, haukkuu ja heittää repun pönttöön. Koulussa ei kuunnella ja vähätellään hänen kokemustaan. Riidat vaikuttavat koulunkäynnin jaksamiseen. Kaiken lisäksi kiusaajia on useampia, mutta kukaan aikuinen ei usko tai välitä. Pitää olla reipas, muuten opettaja ei ole tyytyväinen häneen.
Lapsi alkaa kantaa pehmolelua kouluun.
Olo tuntuu yksinäiseltä.
Häntä ei ymmärretä.
Mitä äitikin sanoo, kun kirjat ovat piloilla?
Vastaavanlaisia tapahtumia on useita, ympäri maailmaa. Lapsia kiusataan koulussa, iltapäiväkerhossa, koulumatkoilla ja kotipihoilla niin, että vaatteet ovat rikki ja iho ruvella.
Pitkiä keskusteluita käydään opettajien kanssa, jotka ymmärtävät puhelun ajan kiusattujen vanhempia ja lopuksi toteavat, että oli mukavaa jutella.
Asian hoitaminen jää.
Sitten tulee se päivä, kun koulu alkaa reagoida.
Miten se reakoi? Pesemällä kätensä.
”Meidän koulussa ei kiusata, me puutumme siihen keskustelemalla ammatti-ihmisten kanssa keskenämme.”
”Kiusaajan vanhempiin on otettu yhteyttä.”
Eräs kommentti jonka kuulin, oli eräältä rehtorilta:
”Ei koulumatkalla voi tapahtua kiusaamista, koska lapset pääsevät koulusta eri aikoihin”
Pohditaanpa tuota tyhjää lausetta hetkinen. Kiusaaja pääsee koulusta kaksi tuntia aikaisemmin ja kiusattu lähtee kotiin. Rehtori kertoo silmät kirkkaina, ettei kiusaaminen kotimatkalla ole mahdollista.
No olisiko sittenkin niin, että kiusattu on käynyt kotona ja mennyt takaisin ulos?
Tälle kiusaamiselle vielä, kun on todistajia jotka ovat kuulleet kiusatun avunhuudot, kun tämä ei pääse kotiinsa.
Häntä oli opetettu huutamaan APUA täysillä ja se auttoi.
Toinen kommentti jonka kuulin, oli myös eräältä rehtorilta:
”Tämä kiusaamisesta kuullut lapsi on sellainen, että hän tykkää hämmentää soppaa”
No pohditaanpa myös tätä hetki.
On siis lapsi joka oli kertonut kuulleensa luokassaan kiusaamisesta.
Tässä tapauksessa lapset olivat eri luokilla. Siis kiusaaja ja kiusattu.
Tämä kolmas osapuoli joka nyt kertoi asiasta oli kuullut kiusaajan haukkuvan kiusattua luokkatovereilleen. Tämä kolmas osapuoli myös kertoi kuulleensa kiusaamisesta, kiusatun äidille.
Noh siis... Miten tämä lapsi on voinut hämmentää kyseistä soppaa jos kiusaamista ei tapahtunut?
Mistä tämä lapsi tiesi, että juuri tuo on se kiusaaja joka kiusaa koulumatkalla, jos sitä ei tapahdu?
Tämä kolmas osapuoli siis, rehtorin mielestä, vain keksi juorun, joka nyt vaan vahingossa sattui olemaan totta?
Vihdoin koulu alkaa toimia. No mitä se tekee?
Selvästi kiusattu lapsi ei osaa tehdä ystäviä ja tarvitsee siihen apua.
Äkkiä ajateltuna voisin kuvitella, että tämä on koulun tapa pitää oma julkisivu puhtaana.
HUOM!
Useissa tapauksissa juuri kiusattu ja kiusatun perhe
tulee saamaan vielä lisää kuraa niskaansa.
Tämä kaikki vaikuttaa koko perheeseen.
Kun kiusaaminen menee tarpeeksi pitkälle mukaan otetaan paljon ammatti-ihmisiä.
Niihin kuuluvat esimerkiksi:
sosiaalityöntekijät
koulukuraattorit
lääkärit
toimintaterapeutit
psykologit
erikoissairaanhoitajat
kouluterveydenhoitaja
joukko muita ammattilaisia.
No mitä he asialle tekevät? He:
Pompottavat
Keskustelevat
Arvioivat
Syyttelevät
Vähättelevät
Pesevät kätensä
Perhe on pyörteessä.
Nämä eri tahot eivät myöskään työskentele yhdessä vaan vanhemmille sanotaan näin:
”Sinun pitää puhua tästä kiusaamisesta koulun rehtorin kanssa.”
Rehtori:
”Sano heille, että soittavat minulle”.
No mehän olemme jo tietoisia rehtorin tavoista hoitaa asia. Minkälainen olo sinulle tulee? Luotatko häneen? Mitä rehtori puhelimessa sanoo?
Yhteistyö vanhempien kanssa jää ja asia menee ammatti-ihmisten keskusteluiksi keskenään.
Olen lukenut eri medioista koulukiusaamisesta ja on tapahtunut myös joitakin erittäin vakavia tapauksia, joille ei ole yksinkertaista selitystä. Siksi, kun mediasta lukee kiusaamisesta tulee aina mieleen, että kiusaaja on kurja lapsi, kurjalla taustalla.
Näin ei kuitenkaan ole.
On lapsia, jotka eivät osaa kommunikoida, sosiaaliset taidot ovat puutteelliset. Heidän kasvunsa voi olla siinä vielä jäljessä. Joskus siihen on diagnoosi, joskus syytä on vaikea löytää. Kiusaajat eivät ole pahoja lapsia, vaan he eivät kertakaikkisesti osaa.
Tämä asia on kouluissa tiedossa ja heille on annettu resursseja hoitaa näitä asioita.
Miksi sitten vieläkin menee näin pahasti pieleen?
Toivoisin, että jakaisitte kirjoitusta.
Se onnistuu helposti alla olevista somelinkeistä.
Kiitos!