Jokainen muistaa kaikki hammaslääkärireissut, eikö vaan? Minä ainakin.
Hammaslääkärireissut on nimenomaan draamaa oman pään sisällä.
Osaan tehdä hampaidenhoidosta todella "taidetta".
Sanon aina, että hampaani ovat styroksia. Olen aina pitkittänyt hammaslääkäriin menoa viimeiseen asti, niin kauan, että on enemmän, kuin liian myöhäistä. En siksi, että pelkäisin hammaslääkäriä, vaan aina on jotakin tärkeämpää, kuten käydä töissä.
Olen itse hoitanut hampaitani enemmän tai vähemmän menestyksekkäästi. Harjaan hampaat, käytän suuvettä ja hammaslankaa. Minä myös olen paikannut hampaani itse. Apteekista saa sellaista paikka-ainetta jota voi ensihätään käyttää itse. Olen paikannut sillä alkavan reiän, ettei reikä häiritse minua tai jopa vihlo.
Eilenkin tein niin. Paikkasin itse paikkaamani hampaan uudestaan. Vanha omatekemä paikka lähti irti ja laitoin tilalle uuden. No sepä sitten särki. Nyt tänään kipu alkoi vaivata niin paljon, että piti kesken työpäivän soittaa Kaarinan hammaspäivystykseen ja kysyä, että pääseekö sinne?
Sain akuuttiajan ja lähdin kesken työpäivän nopeasti. Kaarinan hammaslääkärissä on nopea, ystävällinen ja asiantunteva henkilökunta.
Oletteko huomanneet sen häpeän tunteen ja jäätävän huonon omatunnon joka vaivaa, kun joudutte lähtemään töistä kesken päivän? Jep. Ei riitä, että hammas särkee, omatunto tekee seuraa.
Päästessäni Hammaslääkärin huoneeseen ilmoitan ensimmäisenä:
”Haluan sitten muuten pitää hampaat suussani.”
Lääkäriä tämä saattoi hieman ihmetyttää, mutta minulla oli tähän syy. Kerran minulle on ehdotettu hampaanpoistoa. Vaihdoin lääkäriä, hammas kunnossa ja suussa.
Tänään lääkäri sattui olemaan sellaista huumorintajuista tyyppiä. Siinä itsekin rentoutuu.
Kuunteletteko siinä tuolilla mitä se lääkäri ja hoitaja puhuvat keskenään? Harvemmin sitä voi olla kuulematta. Tiettykään.
Tänään aiheena oli liian veriset sakset, liian paksu lanka, joka muuten väkisin tungettiin sinne ienrajaan ja myöhemmin pohdittiin että pitää tarkastaa, onko huoneessa sitä 0.0 -lankaa. No eipä se haittaa. Olen itse sairaanhoitajana leikkurissa saanut kuulla kaikenlaista. Veri lentää ja sitä rataa.
Eräs hammaslääkäri kehui, että olen pokerinaama. Kipua voi olla, mutta ilmekään ei värähdä.
Vaikka en pelkää Hammaslääkäriä, on kerran meinannut jalat lähteä alta ja kerran meinasin pyörtyä tuoliin. Jalat meinasivat lähteä alta ensimmäisen hampaanpoiston jälkeen, koska turha jännitys laukesi. Silloin kävin yksityisellä ja minua pyydettiin allekirjoittamaan lappu kelaa varten. En meinannut pystyä kirjoittamaankaan, kun kädet tärisivät.
Pyörtyä meinasin viime syksynä.
Viime syksynä minulta poistettiin kaksi alaviisuria samaan aikaan ja operaatio sujui hyvin. Kuitenkin jännityksen ja todella hyvän mielikuvituksen vuoksi tajusin siinä maatessani, että kohta lähtee taju. Aloin miettimään yhden laulun sanoja ja sain ajatukset muualle.
Hampaiden poiston jälkeisenä päivänä oli leuka niin kipeä, etten saanut suuta auki laisinkaan.
Viisi päivää meni ja olo oli hyvä taas.
No mites tänään sitten kävi?
Hammas saatiin kuntoon ja jatkot tuli sovittua. Hammaslääkäri kysyi otanko jatkot vastaan. Totesin siihen, että ehkäpä esimies tykkää enemmän palkattomasta vapaasta, kuin siitä, että lähden töistä kesken päivän. Seikkailut hammaslääkärin suuntaan jatkuvat siis tänä kesänä.
Muistakaa pestä hampaat!
